Minun defenssit - mitä ne ovat?

Oppimistehtävämme liittyy defensseihin eli puolustusmekanismeihin. Defenssejä on erilaisia ja ne nousevat esiin tilanteissa, joissa tarvitsemme mielen tasapainottamista. Erilaisia defenssejä voi olla esimerkiksi kieltäminen, huumori, passiivinen aggressiivisuus tai älyllistäminen. 

Defenssit ja se miten toimimme silloin, kun mieli tarvitsee tasapainoa, ovat mielestäni mielenkiintoisia asioita pohtia. Ajattelen näiden olevan yksi osa itsetuntemusta ja omaa tunne-elämän tiedostamista. Mielestäni näistä olisi hyvä puhua ja esimerkiksi (ala)kouluikäisille, jolloin jokaisen olisi helpompi tunnistaa omaa käyttäytymistä ja tiedostaa omaa reagointiaan. Voisin ajatella, että defenssit niitä tunnistamatta voivat joillekin aiheuttaa jopa lisää ahdistusta tai hämmennystä omasta toiminnastaan - miksi toimin näin tietyissä tilanteissa? 

Opetustyössä on mielestäni tärkeää hahmottaa, että jokainen käsittelee tunteita - myös negatiivisia - omalla tavallaan. Opettajana on tärkeää tiedostaa erilaisia defenssejä, jotta voi ymmärtää opiskelijoiden tapoja reagoida. Jos opettaja ei tiedosta näitä, voi opiskelijoiden defenssit saada "väärää" kohtelua aikaan, osa niistä voi vaikuttaa esimerkiksi kiusanteolta tai vähättelyltä vaikkapa opettajaa tai muita opiskelijoita kohtaan. Opettajana on hyvä tunnistaa omat defenssinsä ja tilanteet, jotka niitä saattavat triggeröidä. 

Oman itseni tunteminen on minulle on mielenkiinto ja ajattelen sen olevan tärkeä osa itseni kehittymistä ja kehittämistä. Miten voisin kehittää itseäni, jos en tunne itseäni? Kävimme pitkään keskustelua puolisoni kanssa, miten molempien defenssit näyttäytyvät parisuhteessa ja tunnistammeko toistemme defenssit. Sain siis tästä oppimistehtävästä oman itseni pohdinnan lisäksi hyvää parisuhdekeskustelua! 

Itsessäni tunnistan, että aiemmin defenssini oli herkästi huumori. Tiedostan sen pohjautuvan lapsuuteni kokemuksiin ja se on varmasti ollut minulle se helpoin, luontaisin ja turvallisin tapa tasapainoittaa mieltäni - tietyissä tilanteissa olen varmasti pyrkinyt tasapainottamaan myös ympärillä olevien mieltä samalla. Tällä hetkellä huumori tuntuisi väärältä defenssiltä itselleni - lisään mielummin huumoria elämääni muissa hetkissä kuin psyykettä tasapainottaessani. Tällä hetkellä tunnistan omiksi defensseiksi itsehavainnoin ja itsevarmuuden. Miellän ne turvallisiksi ja jollain tapaa jopa kehittäviksi mekanismeiksi, niillä en pysty satuttamaan itseäni enkä myöskään muita. 

Miksi ennen oli huumori ja nyt itsehavainnointi? Haluan ajatella, että oma itsetuntemuksen kehittyminen ja omien tarpeiden tunnistaminen (&erottaminen muiden tarpeista) on kehittänyt alitajuntaisesti tapaani toimia mielen tasapainottamisessa. Hyvä niin, nämä nykyiset tavat toimia tuntuvat omilta ja lempeiltä.