Matka on alkanut

Kahden päivän aloitus ammatillisen opettajan koulutuksessa on takana. Tiiviit päivät yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa sujuivat nopeasti Zoomissa - uutta opiskellen, kalenteria täyttäen, opiskelutovereihin tutustuen. Tunneskaala on melko laaja kahden päivän jälkeen. Innostuneisuutta uudesta, jännitystä kalenterin täyttymisestä, huolta aikatauluttamisesta, uskoa etenemiseen ja oppimiseen.

Huomaan vielä olevani kaukana siitä ajatuksesta, että minusta tulisi opettaja. Ihan oikeasti OPETTAJA. Lapsuuden ensihaaveammattini oli puhtaanapitolaitoksen johtaja (en tosin tiennyt mikä on puhtaanapitolaitos, tuskin johtajuuskaan oli tuttua). Kouluikäisenä aloin haaveilemaan opettajuudesta, muistan punakynän viuhuneen, kun harjoittelin kokeiden tarkastamista pikkuveljeni kanssa (välillä olin liian ankara punakynäni kanssa). Opettajahaaveet eivät ole kadonneet minnekään, päinvastoin. Omiin opettajahaaveisiin on suuresti vaikuttanut omat kokemukseni opettajista. Olen sitä mieltä, että tietyt opettajat ovat olleet minulle heti perheen ja lähipiirin jälkeen tärkeimpiä ihmisiä elämässäni ja omassa kasvutarinassani. Ei pitkäaikaisesti, mutta siinä hetkessä. 

Näiden kahden päivän aikana huomasin olevani todella viisaassa seurassa, meidän luokassa on aivan valtavasti osaamista ja tietoa! Reppu on tiukasti selässä ja askeleet vievät kohti seuraavaa etappia, tästä on hyvä jatkaa. Palailen tänne aina säännöllisesti pohtimaan oppimaani, ensi kertaan!